Muistatko vielä kesän?

Muistathan viime kesän: aurinko porotti pilvettömältä taivaalta yli kuukauden yhtäjaksoisesti, trooppisen lämmin tuuli hiveli ihoa pohjoisinta Suomea myöten ja meriveden lämpötila nousi ulkosaaristossa niin korkealle, että jopa kaikkein arimmat vilukissat uskaltautuivat uimaan, siis mikäli löysivät poukaman, josta tuuli oli ajanut enimmät sinilevät pois.

Sinilevät eivät suinkaan olleet vain viime kesän murhe. Samaa harmia on riittänyt joka kesä, mutta historiallisen helteisenä kesänä, kun pohjavesi on matalalla ja kaivot ammottavat tyhjillään, meressä pulahtaminen on paras vaihtoehto pikaiselle viilentymiselle. Levälautat taas pilasivat senkin ilon.

Meressä ajelehtiva pahanhajuinen siniharmaa lieju ei ole edes vakavin ympäristöongelmamme – mutta se muistuttaa kipeästi realiteeteista. Ylikuumentunut kesä valvotti ja vakavoitti kansaa. Kesällä tuntuikin siltä, että ilmastonmuutos oli vihdoin siirtynyt ympäristöfoorumeista arkisiin keittiökeskusteluihin.

Ympäristöongelmiin voi suhtautua kahdella eri tavalla: voi ahdistua hetkeksi ja sen jälkeen jatkaa niin kuin mikään ei olisi tapahtunut. Monen argumentti olla tekemättä yhtään mitään on se, että yksittäisen ihmisen toimenpiteet ovat pisara meressä, ja tarvitaan poliittisia päätöksiä, muutoksia lainsäädäntöön – ja mieluummin Kiinassa, Intiassa ja Afrikassa kuin täällä – jotta toimenpiteillä olisi merkitystä.

 

Tai sitten voi itse aktivoitua.

 

Yritykset, sekä suuret että pienet, ovat tietenkin keskeisessä roolissa. Työnantajallani GSK:lla on kunnianhimoiset ympäristötavoitteet globaalilla tasolla – kuten negatiivisen ympäristövaikutuksen vähentäminen neljänneksellä vuoteen 2030 mennessä. Olemme juuri siirtyneet ponnekaasuvapaisiin inhalaattoreihin uusissa valmisteissamme ja ottaneet käyttöön virtuaaliteknologiaa niin, että olemme voineet huomattavasti vähentää työmatkailua – mikä vaikuttaa ympäristön lisäksi suotuisasti työntekijöiden työtaakkaan ja jaksamiseen.

Haluamme kantaa kortemme kekoon myös paikallisesti. Lääkkeetön Itämeri -kampanja on yksi esimerkki siitä. Tuotamme välttämättömiä lääkkeitä – mutta niiden jäämiä ei välttämättä tarvitse joutua suurina määrinä vesistöihin, mikäli kuluttajat muistaisivat viedä ylimääräiset tabletit ja voiteet apteekkeihin.

 

Roskiin lääkkeet eivät kuulu, eivätkä vessanpönttöön.

 

Olisi tietenkin naiivia uskoa, että roskien lajittelu, muutama pyöräilykerta ja pihakirppis muuttaisi asioita radikaalisti, mutta jokainen pieni ympäristöteko on askel oikeaan suuntaan.

Olipa se sitten vanhojen lääkkeiden kiikuttaminen apteekkiin, siirtyminen kasvispainotteiseen ruokavalioon tai lentomatkailun vähentäminen. Jos jokainen kansalainen vähentää ympäristövaikutustaan edes hitusen, pienistä puroista syntyy valtava kokonaisvaikutus. Näihin asioihin voimme itse vaikuttaa joka päivä.

Voimme vaikuttaa myös päätöksentekijöihimme, jotta ympäristö nousisi yhä tärkeämmäksi teemaksi yhteiskunnassamme ja vaatia poliittisia ympäristötekoja ja -päätöksiä. Toivoa saattaa, että myös kehittyvä teknologia tuo ratkaisuja ympäristöongelmiimme joka alalla.

Jotta voimme vielä joku kesä pulahtaa puhtaampaan, levättömään Itämereen. Ja jotta seuraavilla sukupolvilla olisi hyvinvoiva maapallo, jossa elää.

 

Anna Dammert

Viestintäpäällikkö

GSK

Viemäri ei tarvitse lääkitystä

Joka vuosi noin 140 miljoonaa kuutiometriä jätevettä virtaa puhdistusprosessin läpi HSY:n Viikinmäen ja Suomenojan jätevedenpuhdistamoilla. Puhdistamme yli miljoonan asukkaan ja alueen teollisuuden jätevedet tarkkojen ympäristövaatimusten mukaisesti.

Puhdistamomme tekevät huippulaatuista jätevesien puhdistusta, millä pidetään huolta Itämerestä. On kuitenkin yksi asia, joka puhdistamoilla ei kokonaan poistu, nimittäin lääkejäämät.

Jätevedenpuhdistamoita ei ole alun perin suunniteltu poistamaan jätevedestä lääkejäämiä. Puhdistamolle päätyessään osa lääkeaineista hajoaa biologisesti, pieni osa sitoutuu lietteeseen, ja osa kulkeutuu kokonaan puhdistamon läpi.

Erilaiset kemialliset, haitalliset aineet hajoavat puhdistamolla vain osittain ja päätyvät siten kuormittamaan vesistöä. Lääkeaineilla tiedetään olevan vaikutuksia ekosysteemeihin, mutta kokonaisarviointi on vielä kesken.

 

Meistä jokainen voi tehdä osansa Itämeren ja vesistöjen suojelussa

Ensimmäinen ja tärkein askel on noudattaa viemärietikettiä. Muista siis, että viemäri ei ole roskis! Käytä viemäriä ja vessanpyttyä vain siihen, mihin ne on tarkoitettu. Viemäriin saa laittaa pöntön huuhteluvesiä (wc-paperia ja sitä itseään), astian- ja pyykinpesuvesiä sekä peseytymisessä tai siivouksessa käytettyjä vesiä.

Toinen askel on toimittaa vanhentuneet ja tarpeettomat lääkkeet oikeaan osoitteeseen eli apteekkiin. Löydät hyvät vinkit vastuulliseen lääkekaapin kevätsiivoukseen Yliopiston Apteekin blogikirjoituksesta.

Lisäksi kannattaa välttää ympäristölle haitallisia aineita silloin, kun se on mahdollista. Esimerkiksi iholle laitettavat kipugeelit voivat sisältää diklofenaakkia, jota ei pystytä poistamaan nykytavoin biologisilla jätevedenpuhdistamoilla. Siten iholle laitetut kipugeelien lääkeaineet huuhtoutuvat lähes sellaisinaan ympäristöömme. Diklofenaakin on todettu häiritsevän vesieliöiden kasvua. Diklofenaakkia sisältävien tuotteiden tarpeellisuutta kannattaa harkita ja keskustella vaihtoehdoista hoitavan lääkärin tai farmaseuttien kanssa.

Jos käytät diklofenaakkia sisältävää kipugeeliä, huomioithan, että käsiin jäävää geeliä ei pidä huuhdella hanan alla pois. Geeli kannattaa levittää iholle pakkauksessa olevan korkin avulla. Jos levität geelin käsin, pyyhi kädet paperiin ja laita paperi sekajätteeseen.

 

Lääkeaineiden päästöt laskuun yhteistyön avulla

Myös me HSY:ssä teemme osamme. Selvitämme aktiivisesti, miten lääkeaineiden päästöjä Itämereen voidaan vähentää. Olemme mukana useassa hankkeessa, joissa kehitetään ja selvitetään tapoja katkaista lääkeaineiden päätyminen ympäristöön.

CWPharma on Suomen ympäristökeskuksen koordinoima ja EU:n rahoittama hanke. Hankkeen tavoitteena on vähentää lääkeainepäästöjä ja lääkeaineiden aiheuttamia haittavaikutuksia Itämeren alueella.  Hankkeessa muodostetaan kokonaisarvio lääkeainekuormituksesta sekä suositukset päästöjen vähennyskeinoiksi.  Lisäksi hankkeessa tutkitaan mahdollisia lääkeaineiden poistotekniikoita. Olemme mukana hankkeessa tutkimassa mahdollisen prosessivaiheen, aktiivihiilen käytön, operointia jätevedenpuhdistamolla.

BEST-hanke keskittyy teollisuusjätevesien hallintaan edistämällä kuntien, teollisuusyritysten ja vesihuoltolaitosten yhteistyötä ja hyvää hallintoa teollisuusjätevesien käsittelyllä Itämeren alueella. Hankkeessa pyritään tukemaan alueen puhdistamoiden toimintaa antamalla keinoja puhdistamolle tulevien jätevesien hallintaan yhteistyössä viranomaisten kanssa. Olemme hankkeessa mukana tuomassa esiin hyviä käytäntöjä sekä oppimassa muilta parantaaksemme edelleen myös omaa toimintaamme. Helsingin kaupungin koordinoima hanke on EU-rahoitteinen.

EPIC-hankkeessa kehitetään lääkeaineiden hallintaa. Hankkeen tarkoituksena on tunnistaa erilaisista päästölähteistä kunnalliseen jäteveteen päätyviä lääkejäämiä ja testata pilot-mittakaavassa kustannustehokkaita puhdistustekniikoita suoraan lääkejäämien alkuperäisillä päästölähteillä kuten sairaaloissa. Tutkimustyön lisäksi hankkeessa laaditaan suosituksia ohjauskeinoista lääkeaineiden kestävään hallintaan. HSY osallistuu hankkeen ohjausryhmään ja antaa näytteitä tutkimusta varten.

 

Marina Graan

Yksikön päällikkö

Helsingin seudun ympäristöpalvelut HSY

Tee terveysteko itselle ja luonnolle

Ruokahävikin vähentämisestä puhutaan paljon, lääkehävikin vähentämisestä vähemmän, vaikka syytä olisi. Suomalaisissa kotitalouksissa hävitetään vuosittain 500 000 kiloa lääkkeitä1. Käyttämättä jääneiden lääkkeiden palauttaminen apteekkiin on tärkeä ympäristöteko, mutta yhtä tärkeää olisi pohtia syitä sille, miksi ne ovat jääneet käyttämättä.

Hävitettäväksi päätyvän lääkkeen mukana heitetään hukkaan myös niiden valmistamiseen, kuljettamiseen ja säilyttämiseen kuluneet raaka-aineet, energia ja muut resurssit. Logiikka on sama kuin ruokahävikissä – sillä erolla, että lääkejäte on lisäksi ongelmajätettä, joka luontoon päätyessään aiheuttaa ongelmia ekosysteemille. Tehokkain tapa estää lääkkeiden päätyminen luontoon onkin minimoida lääkejätteen määrä.

Täytätkö lääkekaappia varmuuden vuoksi?

Jokainen voi vaikuttaa lääkkeiden vastuulliseen käyttöön ja lääkejätteen vähenemiseen. Esimerkiksi uusi lääke kannattaa aloittaa mahdollisimman pienellä paketilla, eikä lääkkeitä kannata hankkia varmuuden vuoksi vaan vain tarpeeseen.

Jos lääkkeitä on jatkuvassa käytössä paljon, annosjakelu on tehokas keino vähentää lääkejätettä. Annosjakelussa apteekki toimittaa potilaalle hänen päivittäin tarvitsemansa lääkkeet valmiiksi annospusseihin jaettuna potilaan kokonaislääkitys huomioiden. Näin kotiin ei kerry lukuisia eri lääkepakkauksia, vaan täsmälleen otettavaksi tarkoitettu annos.

Kesken jäänyt lääkekuuri voi pitkittää sairautta

Lääkejätettä voi syntyä myös keskenjääneistä lääkekuureista. Syitä lääkärin määräämän lääkityksen keskeyttämiselle on monia: oireet voivat lievittyä, jolloin ihminen ei koe enää tarvitsevansa lääkettä, lääkkeen ottaminen voi unohtua tai lääkevalmiste ei sovikaan itselle.

Potilaan sitoutumista lääkehoitoon voidaan parantaa asiantuntevalla lääkeneuvonnalla. Opastaminen lääkkeiden oikeaan ja turvalliseen käyttöön on tärkeä osa Oriolan farmaseuttien päivittäistä työtä sekä apteekeissa että puhelimitse tapahtuvassa lääkeneuvonnassa. Esimerkiksi lääkeneuvonnassamme käsitellään noin 24 000 tapausta vuosittain.

Oman voinnin lisäksi lääkkeiden oikea käyttö vaikuttaa yhteiskunnan kustannuksiin. Kesken jäänyt lääkekuuri voi altistaa sairauden pitkittymiselle tai uusiutumiselle, mikä lisää terveydenhuollon kustannuksia, samoin työnantajalle koituvia sairauspoissaoloja.

Lääkkeiden vastuullinen käyttö on terveysteko kaikille – niin ympäristölle, yhteiskunnalle kuin potilaalle itselleen.

1 Apteekkariliitto

 

Katja Tolkki

Vastuullisuuspäällikkö

Oriola

Lääkekaapin vastuullinen kevätsiivous

Kevään tullen pestään ikkunoita ja tomutetaan mattoja, mutta miten on lääkekaapin laita? Kun siivousinto iskee, käy läpi kotona olevat lääkkeet ja lajittele joukosta pois vanhentuneet ja käyttämättömät lääkkeet ja tuo ne apteekkiin hävitettäväksi.

Joskus käy niin, että lääkärin määräämä lääke ei sovi ja vajaat pakkaukset jäävät lääkekaapin täytteeksi. Sitten on lääkkeitä – kuten allergialääkkeet – joita tarvitsee vain kausiluontoisesti ja edellisen sesongin lääkkeet ovat voineet vanhentua ennen kuin niitä taas tarvitsee.

Käyttämättä jääneiden ja vanhentuneiden lääkkeiden ainoa oikea hävitystapa on palauttaa ne maksutta apteekkiin. Sieltä ne kuljetetaan poltettavaksi muiden vaarallisiksi luokiteltujen jätteiden tapaan. Voit vähentää lääkejätteen määrää ostamalla lääkkeet sopivissa erissä ja aloittamalla uuden lääkehoidon aina pienellä kokeilupakkauksella.

Viisi vinkkiä lääkejätteen hävittämiseen

Farmaseutit ja proviisorit neuvovat aina lääkkeiden käytössä, mutta myös käyttämättömien lääkkeiden lajitteluun ja hävittämiseen liittyvissä kysymyksissä. Näitä lääkkeiden lajitteluun liittyviä asioita kysytään Yliopiston Apteekin asiantuntijoilta eniten.

1. Minne lääkejätteet palautetaan?
Lääkkeet eivät koskaan kuulu sekajäteastiaan eikä niitä saa huuhtoa viemäriin. Tuo lääkejätteesi apteekin keräysastiaan. Joskus myös lääkkeen annosteluväline tulee palauttaa apteekkiin. Tämä mainitaan lääkepakkauksen ohjeessa.

2. Pitääkö lääkkeet erotella pakkauksista?
Ei tarvitse. Voit tuoda tabletit, kapselit ja jauhomaiset lääkejätteet purkamattomina esimerkiksi muovipussissa apteekkiin.

3. Mitä teen vanhentuneille voiteille ja nestemäisille lääkkeille?
Palauta ne apteekin keräysjäteastiaan omissa pakkauksissaan.

4. Mitä ei saa laittaa apteekin keräysastiaan?
Ruiskut, neulat, elohopeakuumemittarit sekä jodia sisältävät lääkkeet lajitellaan erikseen omiin pusseihinsa ja palautetaan apteekin henkilökunnalle. Neulat tulee palauttaa neulaosa suojattuna.

5. Minne voin palauttaa verenpainemittarin tai muun elektronisen apuvälineen?
Laitteet, jotka tarvitsevat sähkövirtaa tai sähkömagneettista kenttää toimiakseen luokitellaan sähkö- ja elektroniikkaromuksi, eli SER-jätteeksi. SER-jätettä ottavat vastaan kierrätyskeskukset ja -autot sekä Sortti-asemat. Myös sähkölaitteita myyvät liikkeet ja tavaratalot vastaanottavat yksittäisiä pieniä sähkölaitteita (alle 25 cm) ilman uuden laitteen ostovelvoitetta.

Tervetuloa Yliopiston Apteekkiin – neuvomme mielellämme lääkkeiden käytöstä ja yhteisvaikutuksista sekä huolehdimme mahdollisesta lääkejätteestä puolestasi!

Katariina Lehtinen,
proviisori, tietopalvelupäällikkö
Yliopiston Apteekki

Itämeri tarvitsee tekoja ja tekijöitä

John Nurmisen Säätiön Itämeri-teot ovat viimeisen 14 vuoden ajan edenneet loogista rataansa suurimman Itämerta rehevöittävän päästön leikkaamisesta ja ympäristövaikutuksesta aina kohti seuraavaa. Itämeren mittakaavassa tehtävän työn rinnalla yksittäisen ihmisen tekemiset voivat tuntua yhdentekeviltä, mutta asia ei ole suinkaan näin. Yksittäisen ihmisen teoilla voi nimittäin olla vaikutus isojenkin ympäristöongelmien juurisyihin. Ruokavaliomme ja käyttämättä jätettyjen lääkkeiden oikea käsittely ovat hyviä esimerkkejä pienistä, mutta ympäristön kannalta suurista valinnoista.

 

Lääkeaineet haittaavat eliöiden lisääntymistä

Lääkeaineiden päätyminen Itämereen on noussut merkittäväksi huolenaiheeksi väestön kasvun, ikääntymisen sekä lääkkeiden käytön lisääntymisen myötä. Useita lääkeaineita löytyy jo Itämeren vesieliöistä kuten sinisimpukoista ja kaloista, ja ne haittaavat muun muassa eliöiden lisääntymistä. Kaikkia aiheutuvia uhkia ei vielä edes tunneta.

Lääkkeetön Itämeri -kampanja nostaa esiin tärkeän asian ja muistuttaa, että arjen valinnoilla on merkitystä. Itämerta pelastetaan joka päivä jätevedenpuhdistamoilla, jotka poistavat jätevesistä tehokkaasti ravinteita. Lääkejäämistä pystytään kuitenkin puhdistamoilla poistamaan vain pieni osa. Siksi on meidän jokaisen vastuulla huolehtia vanhentuneiden ja käyttämättä jääneiden lääkkeiden asianmukaisesta käsittelystä.

 

Kuluttaja voi vaikuttaa

Suomen ympäristökeskuksen ja Luonnonvarakeskuksen tekemän Itämeri-laskurin mukaan kaikkein suurin osuus eli 60 % yksittäisen suomalaisen Itämerta kuormittavasta ravinnejalanjäljestä syntyy ruokavaliosta. Eläinperäisten tuotteiden – lihan ja maidon – vähentäminen ja korvaaminen kasviperäisillä tuotteilla sekä kestävästi pyydetyllä villillä kalalla on helpoin tapa pienentää omaa ravinnejalanjälkeään Itämereen ja sisävesiin.

Mikä hienointa, samalla keinolla yksittäinen kuluttaja voi vaikuttaa planeetan muihinkin suuriin ongelmiin – ilmastonmuutokseen ja biodiversiteettikatoon. Kansainvälisten tutkimusten mukaan 83 % maailman viljelysmaasta käytetään eläinperäisen ravinnon tuottamiseen. Näin syntyy vain 18 % maailman kaloreista ja 37 % proteiineista, mutta peräti 58 % maatalouden kasvihuonekaasupäästöistä ja 57 % vesistöpäästöistä. Yhdellä ainoalla henkilökohtaisella teolla voi siis vaikuttaa kaikkiin ympäristönsuojelun kohtalonkysymyksiin.

Sama koskee lääkejäämiä, viime vuosien aikana uudeksi uhkakuvaksi noussutta Itämeren ja sisävesistöjen ongelmaa. Merkittävä osa päästöistä voidaan estää yksinkertaisesti viemällä käyttämättä jääneet lääkkeet apteekkiin. Yksittäisen ihmisen valinnat ovat tässäkin asiassa ratkaisevassa roolissa.

Tekoja Itämeren ja ympäristön hyväksi voi tehdä niin henkilökohtaisella tasolla kuin koko Itämerenkin skaalassa. Henkilökohtaiset teot muuttuvat isoksi systeemiseksi muutokseksi, kun tarpeeksi moni liittyy joukkoon. Silloin ei ole kysymys enää pienistä teoista, vaan planeetan kokoisista pelastustoimista.

 

John Nurmisen Säätiö – Itämeren pelastustoimia Pietarista Vantaanjoelle

”Enemmän tekoja, vähemmän puheita” on ollut John Nurmisen Säätiön Itämeren suojelutyön filosofiana siitä lähtien, kun säätiö otti vuonna 2005 tehtäväkseen Itämeren suurimman ympäristöongelman, rehevöitymisen vastaisen työn. Fosforin ja typen aiheuttama rehevöityminen tuottaa ongelmia paitsi ihmiselle, myös usealle muulle eliölajille ja on suurin Itämeren biodiversiteettiä uhkaava tekijä.

Säätiöllä Itämeri-tekojen tinkimättömänä kriteerinä on alusta lähtien ollut vähennetyn ravinnekuormituksen suuruus. Kun liike-elämässä saavutettua tulosta mitataan euroissa, meillä sitä mitataan ravinnekiloissa. Ja jos mittakaavat ja suurusluokat ovat keskeisiä liike-elämän tekemisissä, planeetan pelastamisessa ne vasta ovatkin tärkeitä. Siksi kartoitamme jatkuvasti uteliaana, mutta tiukan kriittisesti eri päästölähteitä ja suojelutoimia siitä näkökulmasta, missä on suurin potentiaali merkittävään ravinnevähenemien aikaansaamiseen.

Päätimme vuonna 2005 aloittaa Itämeri-työmme Suomenlahden suurimmasta päästölähteestä ja käynnistimme hankkeen viiden miljoonan ihmisen jättikaupungin, Pietarin jätevesien fosforinpoiston tehostamiseksi – toimella kun oli mahdollista leikata 30 % Suomenlahden leviä ruokkivasta fosforikuormituksesta. Pietarin jälkeen fosforinpoistourakkamme kunnallisilla puhdistamoilla jatkui Venäjällä, Puolassa, Baltiassa ja Valko-Venäjällä, edeten puhdistamoiden suuruusjärjestyksessä. Yksinkertaista, mutta tehokasta!

Vuonna 2012 käsitys siitä, että teolliset päästöt olisivat Itämeren valuma-alueella puhdistuksen piirissä, osoittautui vääräksi, kun Venäjän ja Viron rajalta Laukaanjoelta löytyi massiivinen lannoitetehtaan päästö. Meille se tarkoitti työn laajenemista paitsi Laukaanjoelle, myös teollisiin päästöihin muun muassa lannoitteiden ja biokaasun tuotannossa.

Ja kun pistekuormituspäästöjä oli ehditty laittaa puhdistuksen piiriin kymmenissä kohteissa ja kymmenen vuoden ajan, meille esiteltiin vuonna 2014 ennen kuulumattoman nopea ja tehokas toimi, jolla myös hajakuormituksen fosforipäästöjä voitaisiin saada vähennettyä suuressa mittakaavassa: peltojen kipsikäsittely. Tätä toimea olemme viime vuodet kirittäneet ja toteuttaneet niin Varsinais-Suomessa kuin Vantaanjoellakin.

Muutama vuosi sitten polkumme ravinnepäästöjen vähentämisen parissa sukelsi maalta meren pinnan alle ja mereen jo päätyneen kuormituksen poistamiseen, kun käynnistimme Saaristomerellä merialueen hoitokalastuksen ja aloimme SEABASED-hankkeessamme selvittää muitakin keinoja meren sisäiseen kuormituksen vähentämiseksi. On rohkaisevaa olla mukana toteuttamassa uusia merenpelastustoimia – niiden avulla pyrimme joka päivä kohti puhtaampaa Itämerta.

Marjukka Porvari
Puhdas Itämeri -hankkeiden johtaja
John Nurmisen Säätiö

Kuva: Tero Pajukallio

Ympäristökuorma – uusi kriteeri lääkkeen valintaan

Lääkäri on juuri tutkinut potilaan ja tullut siihen tulokseen, että tämä tarvitsee lääkehoitoa. On aika kirjoittaa resepti. Minkä lääkkeen sitä tällä kertaa määräisi?

Valinta on tasapainottelua, jossa pitää huomioida monta seikkaa: diagnoosi, oirekuva, potilaan muut ominaisuudet, hoitosuositukset, lääkärin aiemmat kokemukset ja jopa lääkkeen hinta ja saatavuus. Sama tilanne tulee eteen apteekin itsehoito-osastolla, kun pohditaan mahdollisimman sopivaa lääkettä asiakkaan oireeseen. Voisiko yksi monista valintaan vaikuttavista kriteereistä olla lääkeaineen haitallisuus ympäristölle?

Viime aikoina on havahduttu lääkkeiden ympäristökuormaan. Lääkkeet ovat biologisesti aktiivisia aineita, joilla on vaikutuksia eliöihin jo pieninä pitoisuuksina. Perinteisesti on ajateltu, että annos tekee myrkyn, mutta mitä tapahtuu, kun kymmeniä lääkeaineita päätyy vähitellen ympäristöön jatkuvana virtana?

Erityistä huolta herättävät antibiootit resistenssin kehittymisen riskin vuoksi, voimakkaasti vaikuttavat hormonit sekä paljon käytettävät lääkkeet, kuten yleisimmät kipulääkkeet. Jotkut lääkkeet ovat ympäristölle haitallisempia kuin toiset. Kuormitukseen vaikuttaa altistus eli käyttömäärät ja jätevedenpuhdistuksen tehokkuus sekä itse myrkyllisyys ympäristölle.

Naapurimaamme on tässä edelläkävijä. Ruotsin kansalliseen lääketietokantaan on lisätty kohta, jossa kuvataan lääkevalmisteiden ympäristövaikutuksia. Lääkkeiden ympäristöluokittelu perustuu lääkeaineiden arvioituihin pitoisuuksiin Ruotsin vesistöissä verrattuna pitoisuuksiin, joilla ei odoteta olevan mitään vaikutuksia vesieliöihin.

Paikalliset viranomaiset käyttävät luokittelua apuna, kun he tekevät lääkäreille listoja suositeltavista lääkeaineista. Lääkkeen teho ja hinta ovat tietenkin tärkeimmät kriteerit, mutta silloin kun näissä ei ole eroa, voivat ympäristökriteerit vaikuttaa valintaan. Esimerkiksi Tukholman alueella yli 80 prosenttia määrätyistä lääkkeistä on suosituslistan mukaisia.

Tällä hetkellä on käynnissä projekti, jossa yhtenä tavoitteena on ollut selvittää lääkkeiden ympäristöluokittelun mahdollisuuksia Suomessa. Luokittelusta voisi olla hyötyä esimerkiksi, kun halutaan tunnistaa haitallisimmat aineet jätevesien puhdistuksessa.

Tieto ympäristökuormasta voi auttaa lääkäriä reseptilääkkeen määräämisessä ja potilasta itsehoitolääkkeen valinnassa. Ehkä jo lähitulevaisuudessa apteekeissa on rutiinikäytössä haitta- ja yhteisvaikutusohjelmistojen lisäksi Lääke ja ympäristö -tietokanta.

Sanna Siissalo

Asiantuntijaproviisori, FaT

Suomen Apteekkariliitto