Itämerta uhkaavan lääkeaineongelman ratkaisut löytyvät arkipäivästä

Itämerta uhkaavan lääkeaineongelman ratkaisut löytyvät arkipäivästä

Itämeren suojelu käynnistyi toden teolla 1970-luvulla, kun meren ympärysvaltioissa herättiin haitallisten aineiden aikaansaamiin ympäristöongelmiin. Ei ole ihme, että suljettu ja matala sisämeremme, jossa veden vaihtuminen kestää kymmeniä vuosia, sai teollistumisen kiihtyessä nopeasti yliannostuksen ympäristömyrkkyjä. Johtuen mereen päästetyistä haitta-aineista, kuten PCB:stä ja elohopeasta, etenkin Itämeren merikotkat ja hylkeet kärsivät vakavista lisääntymiseen vaikuttavista muutoksista ja olivat häviämisen partaalla.

Tänä päivänä useimmat 1970-luvulla huolestuttaneista myrkyistä on kielletty ja myrkkyjä päätyy meriekosysteemiin enää lähinnä pohjasedimenttiin kertyneiden varantojen kautta. Hylkeiden ja merikotkien populaatiot ovat elinvoimaisia.

Samalla kun niin sanottujen klassisten ympäristömyrkkyjen ongelma on saatu hallintaan, ovat ongelmaksi nousseet uudenlaiset myrkyt, kuten juuri lääkeaineet. Kun 1970-luvulla haitalliset aineet päätyivät Itämereen enimmäkseen teollisuuden päästöjen mukana, nykyisin haitta-aineet kulkeutuvat vesistöihin etenkin kotitalouksista.

Näin on myös lääkkeiden kanssa: Itämeren alueella vain muutama prosentti lääkeainepäästöistä syntyy lääkkeiden tuotannosta. Kaikkien muiden päästöjen lähteenä ovat lääkkeiden käyttäjät, ja kotitaloudet ovat ylivoimaisesti suurin päästölähde. Kotitalouksien päästöt syntyvät paitsi lääkkeiden käytöstä, myös käyttämättömien lääkkeiden vääränlaisesta hävittämisestä. Kodeistamme päästöt valuvat viemäreiden kautta jätevedenpuhdistamoille, joissa voidaan poistaa lääkkeestä ja puhdistamosta riippuen yleensä vain pieni osa aineista. Loput päätyvät mereen. Haasteena on se, että yhteiskunnan medikalisaation ja väestön ikääntymisen myötä mereen valuvien lääkkeiden määrä on kasvanut.

Uudenlaisille haitta-aineille on tyypillistä se, ettemme tiedä paljoakaan niiden määristä ja vaikutuksista meriekosysteemissä. Niitä pidetään silti uhkana lisääntyvien päästöjen, meriekosysteemiin kertymisen ja mahdollisten ennalta-arvaamattomien, pahimmillaan kokonaisia populaatioita ja ravintoketjuja uhkaavien vaikutusten vuoksi. Itämerellä on yritetty selvittää lääkeaineiden tilannetta pontevammin kuin monella muulla maailman merialueella, ja sen perusteella meillä on asiasta joitain hajanaisia tiedonmuruja.

Tuoreen CWPharma-hankkeen ansiosta tiedämme, että Itämerellä löytyy lähes kaikista rannikolla otetuista vesinäytteistä epilepsialääke karbamatsepiiniä. Sen lisäksi useimmissa näytteissä oli myös erilaisia kipulääkkeitä, astma- ja allergialääkkeitä sekä psyykenlääkkeitä. Jokisuiden pohjasedimenteistä löydettiin etenkin kipulääkkeitä ja astma- sekä allergialääkkeitä, mutta myös metabolisten sairauksien hoitoon käytettyjä lääkkeitä sekä psyykenlääkkeitä. Hankkeen tutkijat arvioivat suurimpien ympäristöriskien liittyvän erityisesti meriympäristöön päätyneisiin hormoneihin, antibiootteihin sekä kipulääke diklofenakkiin.

Lääkeaineiden kertymistä ja vaikutuksia eliöstöön on tutkittu Itämerellä vielä vähemmän kuin niiden pitoisuuksia merivedessä ja pohjasedimenteissä, mutta jotain tietoa tästäkin on olemassa. Lääkeaineet näyttävät kertyvän ainakin Itämeren sinisimpukoihin, jotka suodattavat lävitseen suuren määrän merivettä. Merilinnut, kuten haahka, käyttävät sinisimpukoita ravintonaan, ja siksi on todennäköistä, että lääkeaineet liikkuvat ravintoketjussa ylöspäin myös niihin. Vaikutuksista tiedetään, että esimerkiksi beetasalpaaja propranololi ja kipulääkkeistä diklofenakki ja ibuprofeiini lisäävät Itämeren merieliöiden kuolleisuutta, hidastavat niiden kasvua ja vähentävät liikkumista. Mielialalääkkeenä käytettävä sitalopraami taas vähentää Itämeren kolmipiikkien ravinnonottoa. Hormonien tiedetään haittaavan Itämeren kalojen sukupuolen määräytymistä ja lisääntymistä.

Vaikka kalojen lisääntymisongelmat tai sinisimpukoiden kasvun hidastuminen eivät tuntuisi nopeasti ajateltuna itselle kovin merkityksellisiltä, kannattaa asiasta olla huolissaan myös itsekkäästi homo sapiensin näkökulmasta. Ihminen on planeetan ekosysteemissä ravintoketjun yläpäässä. Vaikkei söisikään Itämeren kalaa, joka tarjoaa lääkeaineille suoran reitin Itämerestä takaisin ihmiseen, voivat haitta-aineet päätyä lautasellemme vaikkapa silloin, kun puhdistamoille valuneet lääkeaineet kulkeutuvat lietteen mukana peltomaahan. Antibioottien päätyminen ympäristöön puolestaan kasvattaa niille vastustuskykyisiä bakteerikantoja ja jonain päivänä jokin tuiki tavallinen infektio voi olla taas ihmisille hengenvaarallinen. Ja ennen kaikkea, ekosysteemi on ihmislajinkin elämää ylläpitävä perusedellytys, ja lääkeaineiden kertymisen kaltaiset muutokset siinä voivat tuottaa kauaskantoisia ja ennalta arvaamattomia seurauksia, joiden vaikutukset saattavat olla kohtalokkaita myös meidän lajillemme.

Uhkakuvien keskellä on hyvä muistaa, että me kuluttajat olemme lääkeaineiden suurin lähde ympäristöön. Meidän on siksi äärimmäisen helppoa vaikuttaa tähän planetaariseen haasteeseen ihan yksinkertaisesti palauttamalla ylijääneet ja vanhentuneet lääkkeet apteekkiin. Toinen hyvä keino on käyttää lääkkeitä harkiten ja vain tarpeeseen. Esimerkiksi iholle levitettävät kipugeelit huuhtoutuvat pesuvesien mukana suoraan vesistöihin, ja niissä oleva diklofenakki on yksi Itämerelläkin eniten huolta aiheuttavista lääkeaineista. Monimutkaisen ongelman ratkaisuun on olemassa yksinkertaisia keinoja meidän jokaisen arkipäiväisessä elämässä.

 

Marjukka Porvari
Puhdas Itämeri -hankkeiden johtaja
John Nurmisen Säätiö

About the Author