Muistatko vielä kesän?

Muistathan viime kesän: aurinko porotti pilvettömältä taivaalta yli kuukauden yhtäjaksoisesti, trooppisen lämmin tuuli hiveli ihoa pohjoisinta Suomea myöten ja meriveden lämpötila nousi ulkosaaristossa niin korkealle, että jopa kaikkein arimmat vilukissat uskaltautuivat uimaan, siis mikäli löysivät poukaman, josta tuuli oli ajanut enimmät sinilevät pois.

Sinilevät eivät suinkaan olleet vain viime kesän murhe. Samaa harmia on riittänyt joka kesä, mutta historiallisen helteisenä kesänä, kun pohjavesi on matalalla ja kaivot ammottavat tyhjillään, meressä pulahtaminen on paras vaihtoehto pikaiselle viilentymiselle. Levälautat taas pilasivat senkin ilon.

Meressä ajelehtiva pahanhajuinen siniharmaa lieju ei ole edes vakavin ympäristöongelmamme – mutta se muistuttaa kipeästi realiteeteista. Ylikuumentunut kesä valvotti ja vakavoitti kansaa. Kesällä tuntuikin siltä, että ilmastonmuutos oli vihdoin siirtynyt ympäristöfoorumeista arkisiin keittiökeskusteluihin.

Ympäristöongelmiin voi suhtautua kahdella eri tavalla: voi ahdistua hetkeksi ja sen jälkeen jatkaa niin kuin mikään ei olisi tapahtunut. Monen argumentti olla tekemättä yhtään mitään on se, että yksittäisen ihmisen toimenpiteet ovat pisara meressä, ja tarvitaan poliittisia päätöksiä, muutoksia lainsäädäntöön – ja mieluummin Kiinassa, Intiassa ja Afrikassa kuin täällä – jotta toimenpiteillä olisi merkitystä.

 

Tai sitten voi itse aktivoitua.

 

Yritykset, sekä suuret että pienet, ovat tietenkin keskeisessä roolissa. Työnantajallani GSK:lla on kunnianhimoiset ympäristötavoitteet globaalilla tasolla – kuten negatiivisen ympäristövaikutuksen vähentäminen neljänneksellä vuoteen 2030 mennessä. Olemme juuri siirtyneet ponnekaasuvapaisiin inhalaattoreihin uusissa valmisteissamme ja ottaneet käyttöön virtuaaliteknologiaa niin, että olemme voineet huomattavasti vähentää työmatkailua – mikä vaikuttaa ympäristön lisäksi suotuisasti työntekijöiden työtaakkaan ja jaksamiseen.

Haluamme kantaa kortemme kekoon myös paikallisesti. Lääkkeetön Itämeri -kampanja on yksi esimerkki siitä. Tuotamme välttämättömiä lääkkeitä – mutta niiden jäämiä ei välttämättä tarvitse joutua suurina määrinä vesistöihin, mikäli kuluttajat muistaisivat viedä ylimääräiset tabletit ja voiteet apteekkeihin.

 

Roskiin lääkkeet eivät kuulu, eivätkä vessanpönttöön.

 

Olisi tietenkin naiivia uskoa, että roskien lajittelu, muutama pyöräilykerta ja pihakirppis muuttaisi asioita radikaalisti, mutta jokainen pieni ympäristöteko on askel oikeaan suuntaan.

Olipa se sitten vanhojen lääkkeiden kiikuttaminen apteekkiin, siirtyminen kasvispainotteiseen ruokavalioon tai lentomatkailun vähentäminen. Jos jokainen kansalainen vähentää ympäristövaikutustaan edes hitusen, pienistä puroista syntyy valtava kokonaisvaikutus. Näihin asioihin voimme itse vaikuttaa joka päivä.

Voimme vaikuttaa myös päätöksentekijöihimme, jotta ympäristö nousisi yhä tärkeämmäksi teemaksi yhteiskunnassamme ja vaatia poliittisia ympäristötekoja ja -päätöksiä. Toivoa saattaa, että myös kehittyvä teknologia tuo ratkaisuja ympäristöongelmiimme joka alalla.

Jotta voimme vielä joku kesä pulahtaa puhtaampaan, levättömään Itämereen. Ja jotta seuraavilla sukupolvilla olisi hyvinvoiva maapallo, jossa elää.

 

Anna Dammert

Viestintäpäällikkö

GSK

About the Author