Itämeri tarvitsee tekoja ja tekijöitä

John Nurmisen Säätiön Itämeri-teot ovat viimeisen 14 vuoden ajan edenneet loogista rataansa suurimman Itämerta rehevöittävän päästön leikkaamisesta ja ympäristövaikutuksesta aina kohti seuraavaa. Itämeren mittakaavassa tehtävän työn rinnalla yksittäisen ihmisen tekemiset voivat tuntua yhdentekeviltä, mutta asia ei ole suinkaan näin. Yksittäisen ihmisen teoilla voi nimittäin olla vaikutus isojenkin ympäristöongelmien juurisyihin. Ruokavaliomme ja käyttämättä jätettyjen lääkkeiden oikea käsittely ovat hyviä esimerkkejä pienistä, mutta ympäristön kannalta suurista valinnoista.

 

Lääkeaineet haittaavat eliöiden lisääntymistä

Lääkeaineiden päätyminen Itämereen on noussut merkittäväksi huolenaiheeksi väestön kasvun, ikääntymisen sekä lääkkeiden käytön lisääntymisen myötä. Useita lääkeaineita löytyy jo Itämeren vesieliöistä kuten sinisimpukoista ja kaloista, ja ne haittaavat muun muassa eliöiden lisääntymistä. Kaikkia aiheutuvia uhkia ei vielä edes tunneta.

Lääkkeetön Itämeri -kampanja nostaa esiin tärkeän asian ja muistuttaa, että arjen valinnoilla on merkitystä. Itämerta pelastetaan joka päivä jätevedenpuhdistamoilla, jotka poistavat jätevesistä tehokkaasti ravinteita. Lääkejäämistä pystytään kuitenkin puhdistamoilla poistamaan vain pieni osa. Siksi on meidän jokaisen vastuulla huolehtia vanhentuneiden ja käyttämättä jääneiden lääkkeiden asianmukaisesta käsittelystä.

 

Kuluttaja voi vaikuttaa

Suomen ympäristökeskuksen ja Luonnonvarakeskuksen tekemän Itämeri-laskurin mukaan kaikkein suurin osuus eli 60 % yksittäisen suomalaisen Itämerta kuormittavasta ravinnejalanjäljestä syntyy ruokavaliosta. Eläinperäisten tuotteiden – lihan ja maidon – vähentäminen ja korvaaminen kasviperäisillä tuotteilla sekä kestävästi pyydetyllä villillä kalalla on helpoin tapa pienentää omaa ravinnejalanjälkeään Itämereen ja sisävesiin.

Mikä hienointa, samalla keinolla yksittäinen kuluttaja voi vaikuttaa planeetan muihinkin suuriin ongelmiin – ilmastonmuutokseen ja biodiversiteettikatoon. Kansainvälisten tutkimusten mukaan 83 % maailman viljelysmaasta käytetään eläinperäisen ravinnon tuottamiseen. Näin syntyy vain 18 % maailman kaloreista ja 37 % proteiineista, mutta peräti 58 % maatalouden kasvihuonekaasupäästöistä ja 57 % vesistöpäästöistä. Yhdellä ainoalla henkilökohtaisella teolla voi siis vaikuttaa kaikkiin ympäristönsuojelun kohtalonkysymyksiin.

Sama koskee lääkejäämiä, viime vuosien aikana uudeksi uhkakuvaksi noussutta Itämeren ja sisävesistöjen ongelmaa. Merkittävä osa päästöistä voidaan estää yksinkertaisesti viemällä käyttämättä jääneet lääkkeet apteekkiin. Yksittäisen ihmisen valinnat ovat tässäkin asiassa ratkaisevassa roolissa.

Tekoja Itämeren ja ympäristön hyväksi voi tehdä niin henkilökohtaisella tasolla kuin koko Itämerenkin skaalassa. Henkilökohtaiset teot muuttuvat isoksi systeemiseksi muutokseksi, kun tarpeeksi moni liittyy joukkoon. Silloin ei ole kysymys enää pienistä teoista, vaan planeetan kokoisista pelastustoimista.

 

John Nurmisen Säätiö – Itämeren pelastustoimia Pietarista Vantaanjoelle

”Enemmän tekoja, vähemmän puheita” on ollut John Nurmisen Säätiön Itämeren suojelutyön filosofiana siitä lähtien, kun säätiö otti vuonna 2005 tehtäväkseen Itämeren suurimman ympäristöongelman, rehevöitymisen vastaisen työn. Fosforin ja typen aiheuttama rehevöityminen tuottaa ongelmia paitsi ihmiselle, myös usealle muulle eliölajille ja on suurin Itämeren biodiversiteettiä uhkaava tekijä.

Säätiöllä Itämeri-tekojen tinkimättömänä kriteerinä on alusta lähtien ollut vähennetyn ravinnekuormituksen suuruus. Kun liike-elämässä saavutettua tulosta mitataan euroissa, meillä sitä mitataan ravinnekiloissa. Ja jos mittakaavat ja suurusluokat ovat keskeisiä liike-elämän tekemisissä, planeetan pelastamisessa ne vasta ovatkin tärkeitä. Siksi kartoitamme jatkuvasti uteliaana, mutta tiukan kriittisesti eri päästölähteitä ja suojelutoimia siitä näkökulmasta, missä on suurin potentiaali merkittävään ravinnevähenemien aikaansaamiseen.

Päätimme vuonna 2005 aloittaa Itämeri-työmme Suomenlahden suurimmasta päästölähteestä ja käynnistimme hankkeen viiden miljoonan ihmisen jättikaupungin, Pietarin jätevesien fosforinpoiston tehostamiseksi – toimella kun oli mahdollista leikata 30 % Suomenlahden leviä ruokkivasta fosforikuormituksesta. Pietarin jälkeen fosforinpoistourakkamme kunnallisilla puhdistamoilla jatkui Venäjällä, Puolassa, Baltiassa ja Valko-Venäjällä, edeten puhdistamoiden suuruusjärjestyksessä. Yksinkertaista, mutta tehokasta!

Vuonna 2012 käsitys siitä, että teolliset päästöt olisivat Itämeren valuma-alueella puhdistuksen piirissä, osoittautui vääräksi, kun Venäjän ja Viron rajalta Laukaanjoelta löytyi massiivinen lannoitetehtaan päästö. Meille se tarkoitti työn laajenemista paitsi Laukaanjoelle, myös teollisiin päästöihin muun muassa lannoitteiden ja biokaasun tuotannossa.

Ja kun pistekuormituspäästöjä oli ehditty laittaa puhdistuksen piiriin kymmenissä kohteissa ja kymmenen vuoden ajan, meille esiteltiin vuonna 2014 ennen kuulumattoman nopea ja tehokas toimi, jolla myös hajakuormituksen fosforipäästöjä voitaisiin saada vähennettyä suuressa mittakaavassa: peltojen kipsikäsittely. Tätä toimea olemme viime vuodet kirittäneet ja toteuttaneet niin Varsinais-Suomessa kuin Vantaanjoellakin.

Muutama vuosi sitten polkumme ravinnepäästöjen vähentämisen parissa sukelsi maalta meren pinnan alle ja mereen jo päätyneen kuormituksen poistamiseen, kun käynnistimme Saaristomerellä merialueen hoitokalastuksen ja aloimme SEABASED-hankkeessamme selvittää muitakin keinoja meren sisäiseen kuormituksen vähentämiseksi. On rohkaisevaa olla mukana toteuttamassa uusia merenpelastustoimia – niiden avulla pyrimme joka päivä kohti puhtaampaa Itämerta.

Marjukka Porvari
Puhdas Itämeri -hankkeiden johtaja
John Nurmisen Säätiö

Kuva: Tero Pajukallio

About the Author