Ympäristökuorma – uusi kriteeri lääkkeen valintaan

Lääkäri on juuri tutkinut potilaan ja tullut siihen tulokseen, että tämä tarvitsee lääkehoitoa. On aika kirjoittaa resepti. Minkä lääkkeen sitä tällä kertaa määräisi?

Valinta on tasapainottelua, jossa pitää huomioida monta seikkaa: diagnoosi, oirekuva, potilaan muut ominaisuudet, hoitosuositukset, lääkärin aiemmat kokemukset ja jopa lääkkeen hinta ja saatavuus. Sama tilanne tulee eteen apteekin itsehoito-osastolla, kun pohditaan mahdollisimman sopivaa lääkettä asiakkaan oireeseen. Voisiko yksi monista valintaan vaikuttavista kriteereistä olla lääkeaineen haitallisuus ympäristölle?

Viime aikoina on havahduttu lääkkeiden ympäristökuormaan. Lääkkeet ovat biologisesti aktiivisia aineita, joilla on vaikutuksia eliöihin jo pieninä pitoisuuksina. Perinteisesti on ajateltu, että annos tekee myrkyn, mutta mitä tapahtuu, kun kymmeniä lääkeaineita päätyy vähitellen ympäristöön jatkuvana virtana?

Erityistä huolta herättävät antibiootit resistenssin kehittymisen riskin vuoksi, voimakkaasti vaikuttavat hormonit sekä paljon käytettävät lääkkeet, kuten yleisimmät kipulääkkeet. Jotkut lääkkeet ovat ympäristölle haitallisempia kuin toiset. Kuormitukseen vaikuttaa altistus eli käyttömäärät ja jätevedenpuhdistuksen tehokkuus sekä itse myrkyllisyys ympäristölle.

Naapurimaamme on tässä edelläkävijä. Ruotsin kansalliseen lääketietokantaan on lisätty kohta, jossa kuvataan lääkevalmisteiden ympäristövaikutuksia. Lääkkeiden ympäristöluokittelu perustuu lääkeaineiden arvioituihin pitoisuuksiin Ruotsin vesistöissä verrattuna pitoisuuksiin, joilla ei odoteta olevan mitään vaikutuksia vesieliöihin.

Paikalliset viranomaiset käyttävät luokittelua apuna, kun he tekevät lääkäreille listoja suositeltavista lääkeaineista. Lääkkeen teho ja hinta ovat tietenkin tärkeimmät kriteerit, mutta silloin kun näissä ei ole eroa, voivat ympäristökriteerit vaikuttaa valintaan. Esimerkiksi Tukholman alueella yli 80 prosenttia määrätyistä lääkkeistä on suosituslistan mukaisia.

Tällä hetkellä on käynnissä projekti, jossa yhtenä tavoitteena on ollut selvittää lääkkeiden ympäristöluokittelun mahdollisuuksia Suomessa. Luokittelusta voisi olla hyötyä esimerkiksi, kun halutaan tunnistaa haitallisimmat aineet jätevesien puhdistuksessa.

Tieto ympäristökuormasta voi auttaa lääkäriä reseptilääkkeen määräämisessä ja potilasta itsehoitolääkkeen valinnassa. Ehkä jo lähitulevaisuudessa apteekeissa on rutiinikäytössä haitta- ja yhteisvaikutusohjelmistojen lisäksi Lääke ja ympäristö -tietokanta.

Sanna Siissalo

Asiantuntijaproviisori, FaT

Suomen Apteekkariliitto

About the Author